Vieraskynä: Läsnäolon vaikeus

”Kadehdin lapsen kykyä ihmetellä, leikkiä, havainnoida, tunnustella, kosketella erilaisia pintoja, tutkia pilvien muotoja ja lumen alta kasvavaa kasvustoa. Kadehdin lapsen kykyä aistia asioita ja kykyä kysellä mikä mikin on ja mitä milloinkin tapahtuu – uteliaasti ja avoimena. Olen hiukan surullinen siitä, että olen kadottanut tämän uteliaan ihmettelyn taidon kaiken kiireen keskellä.

Huomaan, että huomioni vie usein puhelin ja tulevaisuuden suunnittelu, murehtiminen ja sen pohtiminen mitä sitä tekisi seuraavaksi tai mitä kaikkea pitäisi tehdä.

Olen huomannut meneväni herkästi tilaan, jossa unohdan olla läsnä tässä ja nyt. Olen pienestä pitäen ollut sellainen mielikuvitukseen uppoutuja, tykkään olla kirjojen maailmassa ja miettiä, olen myös kova pohtimaan, murehtimaan ja muuten vain olemaan omissa ajatuksissani.

Herkkänä ihmisenä stressaannun herkästi esimerkiksi muutoksista, äänistä ja paljosta aivotyöskentelystä. Tämä vie minut nopeasti ylikierroksille, jossa en näe enää ympärilleni vaan aivoni haluavat vain ratkaista ongelmia. Myös puhelimeen tai vaikkapa äänikirjoihin uppoutuminen liiaksi lisää virittyneisyyttä ja välillä ihan havahtuu, että tämä todellinen maailma on olemassa. Että olemme oikeasti tässä ja nyt.

Kevään aikana Eloa herkkyydellä Aistit ja läsnäolo -harjoite on tullut minulle tutuksi. Palaan harjoituksen pariin aina, kun havahdun siihen, etten kykene enää keskittymään mihinkään, murehdin ja käyn kierroksilla. Harjoitteen avulla olen oppinut aistiharjoite -metodin, jossa opitaan ottamaan tietoisesti kaikki aistit käyttää. Kun metodin oppii, voi sitä soveltaa missä ja milloin vain. Harjoitetta ei tarvitse aina tehdä pitkään, jo 15 minuuttia luonnossa saa aikaan hyvinvointivaikutuksia (lähde: www.eloaherkkyydella.fi).

Välillä harjoitusta on ollut haastava tehdä. Huomaan, että olen läsnä hetken, mutta sitten mieleni haluaisi palata murehtimaan ja ratkomaan ongelmia. Lopulta pysähdyn keskittymään vain hengittämiseen – laitan silmät kiinni. Nautin erityisesti tuulen viilestä tunteesta kasvoillani – se on yksi lempiasioistani. Avaan silmäni ja katselen ympärilleni. On hämmentävää, miten silloin huomaa asioita, joita ei muuten huomaisi. Nyt kevät on alkanut kukkia. Huomaan sireenin olevan jo kukassaan ja löydän nuppuja myös muista kasveista. Iloitsen näkemästäni, en ollut huomannut niitä aikaisemmin. Tutkin ja ihmettelen, kosketan ja haistelen, pyrin käyttämään kaikkia aistejani. Harjoitteen jälkeen tunnen oloni ennen kaikkea virkistyneeksi. Kuin olisin ollut pitkässä rentoutuksessa, vaikka aikaa menikin alle puoli tuntia. Tätä lisää!

Vaikka oleskelen paljon ulkona ja luonnossa, sitä leimaa usein jokin suoritus ja sosiaalisuus – mikä on osaltaan tärkeää, mutta välillä on hyvä pysähtyä myös tähän hetkeen. Tosin tätä harjoitetta voi tehdä myös yhdessä esimerkiksi lasten kanssa. Katselimme yhdessä satojen muuttolintujen parvea ja kuuntelimme lintujen jutustelua, tutkimme maasta ilmestyviä kasveja ja tunnustelimme hiekkaa jalkojen alla. Olimme aidosti läsnä hetkessä – tässä ja nyt.Harjoitetta olisikin hyvä toistaa tasaisin väliajoin, se ei ole kertakäyttöinen. Kun harjoitteen oppii, voi sitä soveltaa missä ja milloin vain – vaikkapa ottaa oman läsnäolon hetken kesken työpäivän.

Aistit ja läsnäolo -harjoite sopii sinulle erityisen hyvin jos tunnet olosi stressaantuneeksi tai kireäksi, käyt ylikierroksilla, nukut huonosti, sinun on vaikea rauhoittua tai olet paljon omissa ajatuksissasi – murehdit, suunnittelet, ratkot, mietit usein mitä kaikkea pitäisi tehdä.

Sirja Tanskanen - vaikuttaja, bloggaaja. Löydät hänen Iloa ja itsensä kehittämistä blogin täältä.

TUOTE, JOSTA SIRJA KIRJOITTAA

Aistit ja läsnäolo - digitaalinen luontoyhteysharjoite

Palauttavia luontohetkiä sinulle!