Maanantain myötätunto

Avaan ulko-oven ja on 20 minuuttia aikaa valmistautua seuraavaan palaveriin. Loikkaan yli lasten kenkien eteisessä ja näen aamutoimien ilmeisesti jääneen viime tippaan keittiön perusteella. Raivaan keittiön pöydältä kolon tietokoneelle. Näyttääkö kameran kautta näkyvä tausta olevan edes ok? No, palaverin vastapuoli ei onneksi todista koulukirjoja, aamupala-astioita, jääkiekkokypärän verkkosuojaa ja kaikkea muuta mielenkiintoista mitä keittiön pöytämme vyöryy tällä hetkellä. 

Tätä hetkeä ennen olen huonosti nukutun yön jälkeen ajanut omaan rauhaan hoitamaan aamupalaveria. Jumpattiin kirjanpitoa, onneksi saan apua ammattilaiselta. Neljäs kuukausi yrittäjänä ja ainakin kolme aivan uutta työnkuvaa pitänyt opetella; yrityksen virallisten asioiden hoitaminen (mukaan lukien kirjanpito), markkinointi sekä henkilökohtainen perkeleeni - kaikki digi. Sain jumppaohjeet kirjanpitoon ja huomenna treenataan. Seuraavaksi palaveerataan siitä, että sain ihan itse lukkoon niin työsähköpostin kuin kotisivujen verkkokaupankin ja domainkin hävisi johonkin, vain yhden päivityksen myötä. Luojalle kiitos, tähänkin saa apua. Ennen kun iltapäivän palaveri alkaa, on Wilma piipannut jo neljä tärkeää tiedotetta. Niistä ehkä huvittavin, 16 kohdan liikuntasuorite, mikäli 7. luokkalaiseni joutuu karanteeniin tai muuten etäkouluun. 

Tässä hetkessä eletään melko paineessa monelta suunnalta. Ennakointi on lähes mahdotonta perheissä, joissa jäseniä on monta. Sen mukana tulee entistä enemmän liikkuvia osia. Jokainen päivä otetaan vastaan sellaisena kuin se tulee ja sumplataan parhaamme mukaan. Vaikka emme juuri nyt elä poikkeusoloissa, elämme poikkeuksellisissa oloissa. Jos sustakin välillä tuntuu, että päivä vyöryy kuin kasvava lumipallo, hengittele hetki. Selkiytä itsellesi prioriteetit. Ulkoista asiat mitkä pystyt. Siirrä hamaan tulevaisuuteen asiat, joilla lopulta on vähiten merkitystä (vaikkapa ne joulutavaralaatikot, jos teilläkin ne edelleen löytyvät olohuoneesta). Ota apua vastaan, läheisiltä, ammattilaisilta, ota apua vastaan. Älä tingi hengähdyshetkistä, ne ovat lopulta tärkeimmät. 

Käytettyäni suurimman osan viikonlopusta digi-perkeleeni kesyttämiseen, meni 30 minuuttia kun ammattilainen hoiti asiat kuntoon. Mitään peruuttamatonta ei tapahtunut, vaikka oppirahoja jouduin tästäkin harjoittelusta maksamaan. Ehdin tehdä pienen hiihtolenkin palaverien välissä, saada aurinkoa ja happea palaverien välissä, vaikka olisin voinut rientää kotiin siivoamaan keittiön pöydän. Nyt kuppi kahvia ja pieni hiljainen hetki ennen lasten kotiutumista. Ja mikäli etäkoulu meilläkin taas jonakin päivänä pyörähtää käyntiin, saattaa lapseni saada punaisen merkinnän Wilmaan, että meillä ei ole joka päivä kirjattu suorituksia erilaisiin sovelluksiin, someen, sinne ja tänne. Mutta mitä sitten? Lapsi sai liikuntaa ja raikasta ilmaa. Laski pulkkamäkeä, teki lumitöitä tai muuten vaan vietti aikaa ulkona liikkuen. Että meillä asiat priorisoidaan ja poikkeuksellisissa oloissa 75 % on riittävän hyvä. Siinä oppii lapsikin, että kaikki tärkeät asiat tulee hoidetuksi, mutta elämässä on aikoja kun on joustettava. Ja että ulkoinen kaaos rauhoitetaan vain sisäisen rauhan kautta. 

Myötätuntoista maanantaita sinullekin!

Mira