Mitä se haittaa, jos välillä hiihtää taaksepäin?

Kokeilin hiihtämistä 30 vuoden tauon jälkeen. Kävimme kevättalvella lomalla Kalajoella, josta jäi kutkuttava tarve päästä kokeilemaan hiihtämistä. Edellisestä kerrasta oli vierähtänyt tovi, lapsenakin hiihdimme vain kotipelloilla. Itseni tuntien, tiedän että olen nopeasti innostuva, mutta hyvät aikeeni saattavat toisinaan lopahtaa lyhyeen. Siispä suksien hankinta kirpparilta tuntui järkevältä vaihtoehdolta. 

Hiihdin ensimmäistä kertaa viime viikolla. Valitsemani sukset olivat niin liukkaat, että ehdin mennä joka suuntaan ensimmäisen hiihtoretken aikana. Niin sivuille kuin taaksepäin. Mutta se oli hauskaa, reipasta ulkoilua ja ennen kaikkea, poistuin mukavuusalueelta. Ainakaan vielä, sukset eivät jääneet seinänviereen odottamaan pitkäjänteisempiä hiihtäjiä. 

Näinhän me hiihdämme tässä elämässä eteenpäin. Aloitamme uusia asioita, poistumme mukavuusalueelta. Välillä meillä on kaikki välineet viimeisen päälle kunnossa uusiin seikkailuihin. Hyvä motivaatio ja into. Silti saatamme huomata että latu ei ole suora ja tasainen. Sukset eivät pidä ja luisumme sivusuunnassa tai mäkien kohdalla jopa taaksepäin. Mielikuvissa latu oli tasainen keveä kiito eteenpäin, hymy huulilla ja hyvällä mielellä. 

Jos sulla on tänään se päivä, kun valitsemallasi ladulla luisut sivusuunnassa tai tuntuu että pienenkään mäennyppylän kohdalla suunta ei ole kuin taaksepäin, ota pari syvähengitystä väliin. 

Mikään matka ei ole pelkää eteenpäin menoa, ei minkään uuden asian sisäistäminen ja käytäntöön siirtäminen. Eikä se tarkoita sitä, että et tule pääsemään tavoitteeseen, jonka olet asettanut. 

Yksikään toipuminen ei kulje suorinta latua. Se ei tarkoita sitä, ettet sinä ole menossa eteenpäin. Eikä se tarkoita sitä, että sinä et ole toipumassa. 

Mira, Eloa Herkkyydellä