POST-IT LAPPUJEN KUNINGATTARESTA AJANKÄYTÖN KONMARITTAJAKSI

Ajankäytön konmaritus - harjoite perustuu pitkälti myös omiin kokemuksiin siitä, kuinka ruuhkavuosia elävän yksinhuoltajan ja kokopäivätyötä tekevän tunnollisen, erityisherkän ja tarkan voimavarat hupenevat huomaamatta.

Olosuhteiden sijaan, ajattelen että suurin ongelma oli omissa ajatusmalleissani. Olin vahvasti omaksunut mallin, jossa muiden tarpeet menee omieni edelle. Oman kehon tarpeiden kuuntelu ei kuulunut omaan ajatusmaailmaani vielä lainkaan. Olin post-it lappujen kuningatar, kun en enää vähän yli 30 -vuotiaana muistanut juuri mitään, jos se ei lukenut paperilla. Voit varmaan kuvitella, että lopulta tällainen elämäntapa ei tyydytä ketään.

Myöhemmin katsottuna enhän minä elänytkään, minä suoritin. Millaista problematiikkaa suorittaminen yleensä kantaa mukanaan?

Kyvyttömyyttä tunnistaa (tai hyväksyä) omia tarpeita. Uhrautumista toisten puolesta. Rajattomuutta, ei ole rohkeutta todeta ääneen, että tämä ei minulle nyt käy. Miellyttämisen tarvetta, hyvä ja tunnollinen tyyppi kyllä hoitaa, oman ja naapurinkin tontin.

Mitä suorittajalle tästä lopulta seuraa?

Huonovointisuutta, väsymystä, fyysisiä oireita, (vitutusta), harmitusta, ärsyyntymistä ja vihan tunteita. Ne kuitenkin ovat yleensä ihan tervehdyttävä merkki ja enteilevät sitä, että suorittaja on valmis arvioimaan tilanteen uudelleen. Aluksi kärsin todella huonosta omastatunnosta ja erilaisista syyllisyyden tunteista. Ihan kun olisin tehnyt jotakin suuresti häpeällistä - kun vihdoin valitsin itseni.

Toipuminen oli kuitenkin aloitettava kehon levon sallimesta. Opettelin kuuntelemaan sen tarpeita ja tunnistamaan, koska tekeminen alkaa siirtyä suorittamiseksi, jolloin mennään jo rajojen yli, osittain “vara-akulla”. Jälkikäteen ajateltuna olin jo siirtynyt aika paljon pois kehostani ja elämään päässäni. Mielikuva kehostani oli lähinnä auto. Se on väline, jolla suoritetaan asioita. Hullua, eikö?

Kun keho alkoi palautua, aloin myös uudelleen ymmärtämään miltä rentoutunut kehoni tuntui. Koska olen optimaalisessa vireystilassa, koska taas yli- tai alivirittynyt. Liikuin paljon metsissä. En todellakaan ole mikään himoliikkuja (vieläkään), joka lähtisi lenkille silkasta liikunnan ilosta. Olen enemmänkin luonnosta nautiskelija - joka saattaa kyllä sienimetsässä tehdä useiden kilometrien lenkkejä päivittäin - kuin huomaamattaan.

Ajankäytön konmarituksen alueet ovatkin sellainen, josta minulla riittää paljon kirjoitettavaa. Digitaalisen harjoitteen avulla on tarkoitus pysähtyä pohtimaan niitä teemoja, jotka eniten vaikuttavat ajankäyttöön ja ajatusmalleja, jotka usein ohjaavat meitä harhapoluille. On tärkeää osata palata itseensä - omien tarpeiden ja oman kehon luokse. “Olla itsensä puolella” -kuten minulle sanottiin.

Toivottavasti sinä et ajele kehollasi kuten minä aikoinaan - kuin auton kyydissä! Herkkyydellä, Mira

Toinen loistava aforismi, josta itse pidän, on hyvä muistutus meille kaikille. Tässä sinullekin, jos juuri nyt on tarvetta; “Jos haluat sanoa EI, älä sano EHKÄ, äläkä varsinkaan KYLLÄ”.

Tsemppiä sinulle, jos olet matkalla takaisin itsesi puolelle 💪

Omaa ajankäyttöään voi arvioida maksuttomassa testissä ja napata mukaan pieniä vinkkejä. Oman digitaalisen harjoitteen saat hankittua tästä.

Myös ajankäyttöön liittyvissä teemoissa tukea tarjoaa Herkällä Korvalla -vastaanotto.